Ensimmäsitä kertaa ikinä odotan menkkojen alkavan, normaalisti niitä vihuliaisia vuotopäiviä en todellakaan tarvisi. No ehkä kuukupin myötä niistä tuli siedettävämmät, ne voi melkein unohtaa. Ja onneksi kuukupin käyttössäkin ollaan tultu eteenpäin niistä alkuajoista kun se poisvedettäessä tuntui vaan karkaavan syvemmälle ja syvemmälle syövereihin. Kohta pari viikkoa olen vedellyt aamuin illoin Synarela nenäsuihketta sieraimiin. Keskiviikkona piti olla aika lääkärille ja sopia jatkosta, milloin metsästettäisiin munasoluja. Keskiviikkoon mennessä ei mitään kuulunut tuolta alapäästä, ja siirrettiin aika perjantaille josko sitten vuotaisin. Ei, mitään ei kuulu ja olo on niin kuiva ettei sieltä varmaan mitä ole tulossakaan. Nyt uusi aikani on ensi viikon keskiviikkona jolloin lääkäri vilkaisee, sitten saadaan tietää jatkosta ja mitä tuonne alas oikein kuuluu. Muutaman kerran aiemminkin menkat ovat ollet tasan viikon myöhässä, liekö toinen munasarja jossain kainalossa asti kun vuodon tuleminen kestää viikon kauemmin, tämä oli oma diagnoosini, mutta luulen, että lääkärillä tähän olisi joku aivan muu tylsempi tarina.
Olen pitänyt suihkeesta enemmän kuin ensimmäisellä kerralla käytössä olleista piikeistä. Onhan se tietysti ihan itsestään selvää, että ei kai kukaan järkevä ihminen itseään halua vapaehtoisesti pistää. Aikaisemmalla kerralla eikä onneksi tällä kertaa, ainakaan tähän mennessä, en ole kokenut minkäänlaisia oireita hormoneista. Olen ollut mielialoiltani sama tylsä itseni tai muutenkaan. Suihkeen kanssa olisi voinut olla odotettavissa mummotautia, kuumia aaltoja ja sitä rataa, mutta eipä ole onneksi kuulunut.
Katsotaan ja odotellaan, että mitä mistäkin tulee. Miehellä meinaa tulla jotain metsästysreissua juurikin kuun vaihteeseen eli kun meillä piti tapahtua. No keskiviikkona selviää ja tavallaan menee vaan jännäksi jos mies olisikin muualla, että kenet minä sitten valitsisin isäehdokkaaksi, luovuttamaan pikkuhäntäisiä... :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti