Viime viikolla sain kirjeen jossa kerrottiin tarinamme kulku tältä erää. Ne kaksi jotka jäivät vielä tarkkailtaviksi laboratorioon eivät jatkaneet elämää vaan heitettiin menemään. 21 kerätystä munasolusta 15 oli kypsiä ja viisi jatkoivat elämää pikkuhäntäisten kanssa. Viidestä kaksi istutettiin, yksi pakastettiin ja kaksi eivät selvinneet. Miksi ne kaksi jotka istutettiin selviäisivät, vaikka ihmeitähän tapahtuu.
Pelkään, että minusta tulee negatiivinen, katkera ihminen joka ei osaa elää muulle kuin lapsettomuudelle. Pelkään, että menetän toivon, lakkaan elämästä. Eniten pelkään silti toisen puolesta, miten hän suhtautuu sisimmässään kaikkeen, hautautuu ajatukseen ettei hänestä voi koskaan tulla oikeaa isää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti