Danish

Vi##u
Tuokaa se Tanskalainen ruskeatukkainen mies jolla on vikkelät pikkuhäntäiset.
Niillä siis jatketaan, kai, ehkä, kenties, en tiedä tai ainakin jos lääkäreiltä kysytään... Ulkoistin sen klimpin mitä olin kasvattanut.

Eilen kun "tilanne" oli päällä niin juteltiin miehen kanssa puhelimessa lyhyesti asiasta, sitten kumpikin pääsi kavereitten kanssa jutulle ja lopulta vielä illalla juteltiin ihan kahdestaan. Mahtavaa, että saatiin asiaa käsiteltyä niin pääsee tästäkin taasen yli. Välillä kun tuntuu että toinen on niin etäinen tai kun ei aina tiedä miten ottaa kaikkiin pimppi ja piikki asioihin mukaan, mitä toisen edes tarvitsee/haluaa tietää. Jos tämänvuotiseen lääkekattoon saisi vielä jotain ympättyä sen pakasteessa oleilevan hepun niin olisi aikasta huippua.

Nyt itketään ja sen jälkeen taas jatketaan eteenpäin. Tätä asiaa jos ei oteta huomioon niin elämä on hyvin, todella hyvin. Tässä vaiheessa en halua tehdä lapsi asiasta pakkomiellettä vaan näillä mennään. Elämässä on onneksi vielä paljon kaikkea muutakin sisältöä ja se kenen kanssa saan jakaa elämäni on maailman parasta. Tämän lapsi asian kautta suhteemme voi paremmin kuin koskaan, olemme oppineet puhumaan asioista emmekä juuri riitele, revimme huumoria rumasta arjesta. Rakastan! Kolmen viikon päästä lähdetään Espanjaan viikon lomalle, ei voisi tulla parempaan ajankohtaan. Siellä saa sitten nauttia ihan luvan kanssa viinilasillinen tai pari. Ei mitään niin huonoa ettei jotain hyvääkin.