sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Kaikki ennallaan

Viime kirjoituksesta on aikaa. Ei oikein ole ollut sanottavaa koska kaikki on ennallaan. Surutyöni tein jo silloin heti siirron jälkeen. Testin tein sitten jossain vaiheessa ihan vain varmuuden vuoksi vaikka jo tiesin ettei mitään ole tapahtunut.

Eniten syylllistin itseäni siitä etten ottanut asiakseni kyseenalaistaa viimeistä hoitoa omilla siittiöillä. Osa minusta ajatteli, että jokin on nyt paremmin kerta lääkäri haluaa käyttää meidän omaa tavaraa. Toivo siitä, että omilla tärppäisi nosti päätään. Lääkärin olisi ehkä rehellisesti kannattanut kertoa, että vaihtoehtona viimeisen kerran olisi voinut käydä yksityisellä ja käyttää niitä luovutettuja kerta Tays:issa on kielto niitä nykypäivänä käyttää. Itse kun en ole kokenut, että minun pitäisi tietää ihan valtavasti kyseisistä hoidosta, koska olen luottanut täysin lääkärin ohjeisiin ja arvioon. No, tämä on historiaa ja tehty mikä tehty, elämä jatkuu tai on jatkunutkin jo pitkän aikaa.
 
Olen puhunut aina, että tämä viimeinen Kela korvattava hoito on se viimeinen, mutta jos keväällä kuitenkin suuntaisi vielä kerran sinne viimeiselle kerralle ja nyt käyttämään sitä luovutettua tavaraa. Yksi toiveeni on myös itse luovuttaa munasolujani jollekin niitä tarvitsevalle. Nämä kolme hoitoa mitä olen läpikäynyt olen päässyt niin helpolla, että mielelläni antaisin jollekin mahdollisuuden elämään koska itse en menetä siinä mitään.

Nyt on tarkoitus urakoida koulu loppuun, remontoida taloa, saada koira noutamaan, varata matka lämpimään, opetella syömään ja ehkä jopa pitämään ruuanlaitosta. Tuota viimeistä tosin epäilen... :D Elämä on loppujen lopuksi aika hyvin, sanoisinko jopa mahtavasti! 

perjantai 23. syyskuuta 2016

Yksi vammainen kyydissä

Sain eilen mukaani vain sen yhden mikä oli selviytynyt, sen jatkoselviytymiseen en kuitenkaan usko.  Eniten harmittaa se, että tyrkytetään luovutettuja siittiöitä ja sitten kun niitä tarvittaisiin niin niitä ei saakaan käyttää. Jos kaivaisi kuvetta ja kokeilisi vielä yksityisellä yhden hoidon luovutetuilla. Niillä rahoilla saisi toisaalta hyvän ulkomaanmatkan, useammankin...
Tuntuu ettei meillä puhuta nykyään enää mistään ja tiedän jo nyt että tänään viikonloppuna tulen puhumaan. Itkemään ja miettimään elämää yleensäkin. Tekisi mieli ottaa lähtö johonkin pois, ottaa etäisyyttä tähän kaiken arkeen, mutta oppari ja koulun loppuun saattaminen jouluun mennessä olisi nyt ekana hoidettavien listalla. Työnantajalta jo kysyin, että voinko saada jotain lapsettomien ekstralomaa kun en tule viettämään äitiyslomaa tai ole koska sairaan lapsen takia pois töistä. Mielestäni olisi kohtuullista.

torstai 22. syyskuuta 2016

Siirtoon jo tänään!

Sain puhelun Tays:ista aamulla. Se mukava hoitaja/kätilö soitti. Ensimmäisenä tietenkin mielessä kun kuulen mistä soitetaan, että ei olekaan mitään siirrettävää. Ääk!
Haluavatkin tehdä siirron jo tänään, hoitaja sanoi, että kertovat syyn aikaistamiseen siellä. Hieman on pelko persiissä mutta mennään hakemaan kaverit kyytiin ja toivotaan parasta, ei kai siinä muuta...

tiistai 20. syyskuuta 2016

Punktio ohi ja perjantaina hakemaan elämää

Kirjoitin jo kerran aiemminkin, varmaan viikko sitten, mutta hukkasin tekstin. Tämä hoito mentiin siis pitkällä kaavalla ja ehkä vielä enemmän arjen rinnalla ns. vasemmalla kädellä. Tavallaan idealla, että saadaan tämäkin pois alta ja sen jälkeen voidaan keskittyä opettelemaan elämään ilman lapsia...

Suihkuttelin Synarelaa sieraimiin koko ajan, mukaan otin Menopur piikin, 11 päiväksi, irrotukseen Pregnyl, punktio, mukaan Lugesteron ja vielä tulevana sunnuntaina Gonapeptyl. Aiemmin en punktion jälkeen ole pistänyt mitään, mutta nyt tulee sekin koettua. Synarelan unohdin muuten varmaan kolmena aamuna... Hyvä minä! Ja Pregnyl ei sekään mennyt ihan putkeen... Oltiin viikonloppu saaressa ja iltapäivällä lähtiessä otin lääkkeen jääkaapista mukaani. No pistohetkellä sitä ei mistään löytynytkään, mahtavaa! No kiireellä mantereelle ja autolla kotiin, onneksi matka ei ole pitkä... Kotoahan se löytyi, keittiön pöydällä minua odotteli. Kotona kauhealla kiireellä ihanat lasipurkit auki ja eikös se sekoitusnesteen lasipurkki mene yläosasta aivan säröille. Onneksi katkaisin kaulaa pyyhkeen kanssa joten mitään haavoja ei tullut, osa nesteestä vain imeytyi pyyhkeeseen. Mahtavaa! No sekoittelen mitä on jäljellä ja pistän vatsanahkaan. Siitä muuten nykyään saa jo tosi hyvin kiinni. Olen heittämässä hanskat tiskiin, että tämä oli tässä ja koko maailma romahtaa! Ymmärtääkseni se itse lääke oli kuitenkin se pulveri ja sekoitusneste vain sekoitusnestettä, joten lääkettä sain sen oikean määrään. Noh, vaihtoehtoja ei olisi muita ollut...

Itse punktio oli eilen maanantaina ja voin sanoa, että se oli maailman helpoin toimenpide, mutta onneksi niin. Useamman kerran kysyivät haluanko rauhoittavaa ennen operaatiota ja joka kerta kieltäydyin koska en nähnyt sille mitään tarvetta. Operaatiossa oudoin hetki oli kun laitettiin kipulääke tai jotain sinne suoneen. Tuli hieman outo olo, mutta pian olo parani ja höpistiin siinä avustavan hoitajan kanssa niitä näitä kun lääkäri ronkki talteen munasoluja. Toimenpide oli ohi ennen kuin kerkisin edes tajuta sen kunnolla alkaneen. Nesteytys toimi enkä edes meinannut pyörtyä kuten ensimmäisellä kerralla. Toki siinä perillä toipuessani puuston saada kipulääkettä ja sainkin jotain perus kipulääkettä suoraan suoneen. Se auttoi ja muuta ei olekaan tarvinnut sen jälkeen ottaa vaikka valmistauduin kunnon arsenaalilla... En voi oikeastaan olla kuin onnellinen, että itse olen päässyt niin vähällä tuosta toimenpiteestä joka monille on täyttä kidutusta. Toivoin vain ettei lause "no pain - no gain päde tässä, koska tähän asti se on ollut juuri niin...

Munasoluja saatiin talteen kahdeksan. Tavallaan määrä oli hieman pettymys kun aiemmilla kerroilla niitä on ollut niin reilusti. Toki toivotaan, että laatu korvaa määrän. Perjantain menen hakemaan omani ja olivat jo itsekin sitä mieltä, että kaksi laitetaan. Nyt siis sairaslomailen vaikka mieli tekisi olla jo töissä, mutta tarkoitus olisi käyttää aika hyödyksi ja kirjoittaa tuota pitkään roikkunutta opinnäytetyötä, saatella se toivottavasti loppuun. Opinnäytetyön tekeminen on ollut kesken jo niin kauan ja koulu muutenkin, että tavallaan se ei enää edes stressaa, paitsi kai jossain syvällä mielen sopukoissa.

Vielä en osaa oikein edes ajatella tulevaa ja hyvä kai niinkin. En uskalla ajatella, että entä jos.
Jos meille tuleekin kaksi.
Jos meille tuleekin yksi.
Jos meille tuleekin keskenmeno.
Jos meille ei ikinä tule lapsia.
Ehkä jo listauksen järjestyksestä näkee, että mitä yllättäen "salaa" toivon, mutta en uskalla oikeasti toivoa etten tipu kovin korkealta. Tosin tiedän, että tulen tippumaan ja korkealta.


maanantai 22. elokuuta 2016

Taas mennään!

Viime kerrasta onkin vierähtänyt aikaa ja nyt mennään viimeistä yritystä. Eilen aloin Synarela suihkeen ja kun menkat alkavat menen ultraan ja saan reseptit piikkeihin eli luultavimmin elokuun lopussa. Pitkän kaavan mukaan siis mennään ja aloitamme niin sanotusti tyhjältä pöydältä. Tällä kertaa myös miestä tutkitaan hieman tarkemmin josko löytyisi mitään kunnollista parannettavissa olevaa syytä, epäilen. Koko ajan meille on suositeltu luovutettuja siittiöitä, mutta olimme ajatelleet, että kaksi ensimmäistä kertaa kokeillaan omilla ja tämä viimeinen olisi niillä luovutetuilla. Nyt ilmeisesti menemme kuitenkin omilla, luovutetut kun ovat kiellettyjä. Mistään en tiedä sen enempää koska häkellyin niin valtavasti tuosta sanasta kiellettyjä etten osannut kysyä mitään sen enempää. Tämä etten tiedä mistään mitään ei sinällään ole mitään uutta. Taas meinasi hävettää kaikki tietämättömyyteni ja kevyt suhtautumiseni tähän kaikkeen. Toisaalta aivan sama, mennään millä mennään ja toivotaan vain parasta :)

Tässä kävi kyllä jo mielessä, että ikinä en halua lapsia. Meillä on nyt koiranpentu ja välillä huoli siitä on jo niin raastavaa, että en uskalla edes ajatella mitä se tulee olemaan jos jonain päivänä olisi oikeasti niitä omia lapsia!

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Olemme liian nopeassa jonossa

Soitin Tays:iin viime viikolla josko otettaisiin kolmas ja ns. viimeinen yritys työn alle. Kokeiltaisiin nyt niillä luovutetuilla siittiöillä. Sain maanantaina, eli viikon päästä soitosta kirjeen, että arvioitu hoitoviikko olisi viikko 10! Itse odotin, että hoito menisi pidemmälle, taidan soittaa ja perua ajan, koska aika tulee meille aivan liian nopeaa. Hassua, että normaalisti jonotusajat ovat piiiitkiä, mutta kerrankin näin. Soitan keväämmällä tai kesän alussa tai jotain. Kuukausi sinne tai tänne tai puoli vuotta, mitäpä sillä väliä. Hoidan koulun loppuun kesään mennessä ja sitten voin keskittyä seuraavaan projektiin.

torstai 24. joulukuuta 2015

Joululahja

Saimme isältäni lahjaksi lupauksen maksaa kohdunvuokraus Intiassa arvo n. 18.000€ jos emme muuten lapsukaista saa. Hiukan nauroin kun avasin kirjekuoren ja luin lapun sisällön. Toki samaan aikaa aloin melkein itkeä. Tulevat menkat hiukan meinaavat herkistää asialle kuin asialle. Aivan ihana ajatus, tiedämme siis, että taloutemme on turvattu mihin ikinä päädymmekään. Tosin epäilen, että lähtisimme Intiasta vuokraamaan kohtua vaan tylsästi käytämme vain luovutettuja siittiöitä. 😀