Seuraavaksi suunnataan yhden ja ainoan pakasteeseen selvinneen kaverin siirtoon tai sitä ainakin suunnitellaan. Siirrosta en ole niin varma. Kävin viime viikon maanantaina ultrassa, mutta vielä ei ollut sopiva aika. Sovittiin uusi aika perjantaille ja silloin paikat alkoivat näyttämään jo paremmilta, kyseessä vain aikasta pitkä kierto. No siinä laskeskeltiin päiviä ja alkion ikää niin siirtopäivä olisi ollut tämän viikon perjantai ja kappas vain, joululahja. Tays:in osasto menee joululomalle juuri tuolloin tai silloin perjantaina ei tehdä enää toimenpiteitä. Meidän siirto menee siis tammikuulle. Lääkäri harmitteli kovasti ja yritin vakuuttaa hänet ettei minua haittaa. Lääkäri ei varmaankaan uskonut minua, mutta oikeasti minua ei haittaa. Syksyisestä "keskenmenosta" (jos sitä sellaiseksi voi kutsua) olen mielestäni toipunut hyvin, kummemmin ei ole mieltä rassannut. Pettymyshän se oli, mutta päästiin hoidoissa ainakin pidemmälle kuin ensimmäisellä yrittämäällä ja nyt saatiin edes yksi pakastimeen asti. Epäilys siitä, että selviääkö se sulatuksesta on tosin kyllä kova, mutta kai sitä aina voi toivoa.
Joulu vaan ollaan ja ehkä vähän rempataan, mutta viides tammikuuta soittelen TAYS:iin ja varataan aika siirtoa silmällä pitäen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti