Kaveri matkassa

Lopultakin sain sen ovulaatiopäivän viime tiistaina ja itse viisaana laskeskelin, että paska, siirto menisi viikonlopulle. Onneksi soitin ja ilmoitin asian ja kun hoitaja laski niin siirtopäivä asui maanantaille, huh! Saataisiin tämäkin päätökseen, kaveri pakasteesta pihalle ja voitaisiin keskittyä taas välillä muuhun elämään. No ihmeen kaupalle ne soitti Tays:ista ennenkuin minun edes piti soittaa sinne ja ilmoittivat että kaveri on selvinnyt siirtoaan varten. No minähän hankin rakkoni täyteen ja lähdin siirtoon.

Nyt on sitten kaveri ollut mukana jo maanantaista asti ja vain toivotaan parasta.

Olo on kyllä outo, kun istutus on tehty luonnolliseen kiertoon enkä ole joutunut vetämään lääkkeitä muutaman Kela katon vertaa. Olo on epätodellinen ja asiaa ei onneksi edes muista. Juuri mietin, että mitä tekisin viikonloppuna, mieleen tuli muutama viinilasillinen, mutta eihän se oikein käy... Epäilevällä kannalla olen, ei sieltä mitään tule vieläkään vaikka ei se haittaisi jos tulos olisikin positiivinen. Positiiviseen en tosin usko ennen kuin ollaan jo oikeasti useammalla viikolla.