Punktio ohi ja perjantaina hakemaan elämää

Kirjoitin jo kerran aiemminkin, varmaan viikko sitten, mutta hukkasin tekstin. Tämä hoito mentiin siis pitkällä kaavalla ja ehkä vielä enemmän arjen rinnalla ns. vasemmalla kädellä. Tavallaan idealla, että saadaan tämäkin pois alta ja sen jälkeen voidaan keskittyä opettelemaan elämään ilman lapsia...

Suihkuttelin Synarelaa sieraimiin koko ajan, mukaan otin Menopur piikin, 11 päiväksi, irrotukseen Pregnyl, punktio, mukaan Lugesteron ja vielä tulevana sunnuntaina Gonapeptyl. Aiemmin en punktion jälkeen ole pistänyt mitään, mutta nyt tulee sekin koettua. Synarelan unohdin muuten varmaan kolmena aamuna... Hyvä minä! Ja Pregnyl ei sekään mennyt ihan putkeen... Oltiin viikonloppu saaressa ja iltapäivällä lähtiessä otin lääkkeen jääkaapista mukaani. No pistohetkellä sitä ei mistään löytynytkään, mahtavaa! No kiireellä mantereelle ja autolla kotiin, onneksi matka ei ole pitkä... Kotoahan se löytyi, keittiön pöydällä minua odotteli. Kotona kauhealla kiireellä ihanat lasipurkit auki ja eikös se sekoitusnesteen lasipurkki mene yläosasta aivan säröille. Onneksi katkaisin kaulaa pyyhkeen kanssa joten mitään haavoja ei tullut, osa nesteestä vain imeytyi pyyhkeeseen. Mahtavaa! No sekoittelen mitä on jäljellä ja pistän vatsanahkaan. Siitä muuten nykyään saa jo tosi hyvin kiinni. Olen heittämässä hanskat tiskiin, että tämä oli tässä ja koko maailma romahtaa! Ymmärtääkseni se itse lääke oli kuitenkin se pulveri ja sekoitusneste vain sekoitusnestettä, joten lääkettä sain sen oikean määrään. Noh, vaihtoehtoja ei olisi muita ollut...

Itse punktio oli eilen maanantaina ja voin sanoa, että se oli maailman helpoin toimenpide, mutta onneksi niin. Useamman kerran kysyivät haluanko rauhoittavaa ennen operaatiota ja joka kerta kieltäydyin koska en nähnyt sille mitään tarvetta. Operaatiossa oudoin hetki oli kun laitettiin kipulääke tai jotain sinne suoneen. Tuli hieman outo olo, mutta pian olo parani ja höpistiin siinä avustavan hoitajan kanssa niitä näitä kun lääkäri ronkki talteen munasoluja. Toimenpide oli ohi ennen kuin kerkisin edes tajuta sen kunnolla alkaneen. Nesteytys toimi enkä edes meinannut pyörtyä kuten ensimmäisellä kerralla. Toki siinä perillä toipuessani puuston saada kipulääkettä ja sainkin jotain perus kipulääkettä suoraan suoneen. Se auttoi ja muuta ei olekaan tarvinnut sen jälkeen ottaa vaikka valmistauduin kunnon arsenaalilla... En voi oikeastaan olla kuin onnellinen, että itse olen päässyt niin vähällä tuosta toimenpiteestä joka monille on täyttä kidutusta. Toivoin vain ettei lause "no pain - no gain päde tässä, koska tähän asti se on ollut juuri niin...

Munasoluja saatiin talteen kahdeksan. Tavallaan määrä oli hieman pettymys kun aiemmilla kerroilla niitä on ollut niin reilusti. Toki toivotaan, että laatu korvaa määrän. Perjantain menen hakemaan omani ja olivat jo itsekin sitä mieltä, että kaksi laitetaan. Nyt siis sairaslomailen vaikka mieli tekisi olla jo töissä, mutta tarkoitus olisi käyttää aika hyödyksi ja kirjoittaa tuota pitkään roikkunutta opinnäytetyötä, saatella se toivottavasti loppuun. Opinnäytetyön tekeminen on ollut kesken jo niin kauan ja koulu muutenkin, että tavallaan se ei enää edes stressaa, paitsi kai jossain syvällä mielen sopukoissa.

Vielä en osaa oikein edes ajatella tulevaa ja hyvä kai niinkin. En uskalla ajatella, että entä jos.

Jos meille tuleekin kaksi.

Jos meille tuleekin yksi.

Jos meille tuleekin keskenmeno.

Jos meille ei ikinä tule lapsia.

Ehkä jo listauksen järjestyksestä näkee, että mitä yllättäen "salaa" toivon, mutta en uskalla oikeasti toivoa etten tipu kovin korkealta. Tosin tiedän, että tulen tippumaan ja korkealta.