Tuntuu ettei meillä puhuta nykyään enää mistään ja tiedän jo nyt että tänään viikonloppuna tulen puhumaan. Itkemään ja miettimään elämää yleensäkin. Tekisi mieli ottaa lähtö johonkin pois, ottaa etäisyyttä tähän kaiken arkeen, mutta oppari ja koulun loppuun saattaminen jouluun mennessä olisi nyt ekana hoidettavien listalla. Työnantajalta jo kysyin, että voinko saada jotain lapsettomien ekstralomaa kun en tule viettämään äitiyslomaa tai ole koska sairaan lapsen takia pois töistä. Mielestäni olisi kohtuullista.
perjantai 23. syyskuuta 2016
Yksi vammainen kyydissä
Sain eilen mukaani vain sen yhden mikä oli selviytynyt, sen jatkoselviytymiseen en kuitenkaan usko. Eniten harmittaa se, että tyrkytetään luovutettuja siittiöitä ja sitten kun niitä tarvittaisiin niin niitä ei saakaan käyttää. Jos kaivaisi kuvetta ja kokeilisi vielä yksityisellä yhden hoidon luovutetuilla. Niillä rahoilla saisi toisaalta hyvän ulkomaanmatkan, useammankin...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Anteeksi nyt jo etukäteen, mutta olen hieman kummastellut muutamia asioita postauksessasi. Tunnut tietävän jotenkin aika vähän käydyistä hoidoista. Sinun kannattaisi ihan suoraan ja tarkasti kysyä esimerkiksi miksi teille ei suositella luovutettuja siittiöitä. Koska se kuullostaa hieman oudolta.. Ja muutenkin kyseenalaistaa, ja keskustella perusteellisesti hoidoistanne lääkärin kanssa. te itse vastaatte loppukädessä hoidoistanne. Aja rohkeasti etujanne ja oikeuksianne.
VastaaPoistaJa myös kumppanin kanssa näistä aioista on erityisen tärkeää pitää puheyhteys. Jos sitä ei ole, sitä tuskin saavutetaan lapsenkaan myötä. Jos asiat tuntuu liian raskailta ja painaa suhdetta, kannattaa kyllä miettiä onko näin raskaisiin hoitoihin valmis tällä hetkellä. Joka tapauksessa, trsemppiä!
Hei ja kiitos kommentistasi! Tänään elämä taas hymyilee ja eilinen masis on muisto vain :)
PoistaEn varmaankaan täällä ole tuonut esille, että tällä hetkellä Tays:issa on luovutettujen siittiöiden käyttö kielletty tai näin meille kerrottiin muutamaan otteeseen. Aiemmilla kerroilla meille kaupattiin niitä heti, mutta ajateltiin, että vasta tämä viimeinen kokeiltaisiin luovutetuilla. Myönnän, että en asioista tiedä tai kysy ehkä tarpeeksi ja siitä en voi syyttää muuta kun itseäni. Toki huonoina päivinä se syy löytyy kaikkialta muualta kuin itsestä...
Lapsettomuus on tavallaan ollut siunaus parisuhteellemme ainakin näiden kahdeksan vuoden aikana koska se on pakottanut/opettanut meidät puhumaan myös vaikeimmista asioista. Mielestäni meillä menee hyvin, mutta kai tämä tilanne saa taas toivomaan kuuta taivaalta :)
Mitäs sinne kuuluu? Miten kävi?
VastaaPoista