Jaettu vika on kaksinkertainen ilo

... vai miten se meni.
Ystävälläni oli tänään inseminaatio, itsellä tietty peukut ja varpaat pystyssä. Tilannetta ei tietysti toivo kenellekään, mutta kun tässä nyt ollaan niin on mukava kun on lähellä joku jonka kanssa voi oikeasti jakaa omaa elämää ja saman tilanteen, tietää mitä käydään läpi. Taustalla on kuitenkin pieni pelko siitä, että mitä sitten jos vain toisella tärppää, kuinka sitä aikuisten oikeasti on onnellinen toisen puolesta tai juurikin se, että kuinka koville se ottaa sillä joka jää ilman. Eikä tietysti ole helppoa myöskään sillä jolla tärppää, miten voi aidosti iloita kun tietää ettei ystävä ole samassa tilanteessa. Ei taida olla helppoa kenelläkään loppupeleissä... :D Näistä kaikista variaatioista puhuimme, mutta totesimme, että tunteita tulee ja menee joka lähtöön ja turhaa sitä on etukäteen murehtia ja voihan olla myös niin mahtavasti, että molemmilla tärppäisi, se olisi enemmän kuin lottovoitto!

On myös mielenkiintoista kun lähtökohtamme ystäväni kanssa menevät hieman ristiin, itse ei välttämättä edes tajua mitä toisen päässä liikkuu. Jos ei tajua ihan normaali tilanteissa niin saatika kun puhutaan lapsettomuus asiaa ja vielä jos otetaan huomioon se isoin muuttuja eli kun kyseessä on kotona laji nimeltä mies! :D
Minussa ei ole mitään todettua "vikaa" niin asiaa tietysti käsittelee eri tavalla kuin toinen, ehkä kevyemmin kuin hän joka kokee, että hänessä on "vikaa". Sana vika on yleensäkin väärä ja sanana heti syylistävä, mutta minä suhtaudun sanaan niin paljon kevyemmin kuin joku toinen enkä todellakaan tarkoita sillä mitään pahaa. Kukaan ei loppupeleissä ole kuitenkaan millään tavalla täydellinen.... kai :)