Neljäs kerta toden sanoi

Eipä oikein ole ollut tarvetta kirjoitella. Kai kaikki on nykyään niin hektistä, että pysähtyä hetkeksi kirjoittamaan jotain pitkästä aikaa tuntuu oudolta. Tuntuu ettei ole mitään suurta kirjoitettavaa, ajatuksia ylös laitettavaksi.Viimekertaisen tuulimunan jälkeen on tehty kolme siirtoa ja niistä viimeisiin on pysynyt mukana ainakin tähän saakka, perjantaina tuli täyteen 15 viikkoa.
Asiaa ei vieläkään osaa sisäistää eikä uskoa, että tuolla sisällä oikeasti eläisi jotain. Kaksi kertaa olen kaverin nähnyt, mutta siinä kaikki. Mitään oloja tai tuntemuksia ei oikeastaan ole, jos en tietäisi, että kaveri on kyydissä niin en tietäisi. Ehkäpä viimeistään lokakuun puolessa välissä kun tämä ulostautuu yksiöstään asian tajuaa, luulisin ainakin. Eipä tässä varmaan turhaa ole sitä 9kk aikaa valmistautua tulevaan.