Matto alta

Nyt kaikki on periaatteessa taas hyvin, mutta alkuviikosta ei ollut eikä oikeasti olla vieläkään edes selvillä vesillä. Miehen reuma puski taas päätään esille ja nyt olisi varattuna reumaspesialistille aika 18pv. Pelkään sitä tuomiota mitä tulee lääkerintamalla. Se toivo millä olen elänyt pääni sisällä voidaan viedä minulta täysin jos aloitetaan hullu lääkitys ja ne viimeisetkin elävät siittiöitä ovat historiaa. Luulin olevani meistä se joka suhtautuu suopeammin luovuttajan käyttöön, mutta nyt kun asia tulee konkreettisesti lähemmäs en haluakaan kenenkään muun geenejä lapselleni kuin sen (pääsääntöisesti) ihanan (ärsyttävän) miehen joka minulla on.

No ennen reumalääkärin aikaa meillä on aika funktionaaliselle lääkärille jos sieltä löytyisi mitään apua. Tosin toista osapuolta ei edes kiinnostaisi tulla paikalle, mutta lupasi raahautua joten kiitos kun saan vetää kivirekeä perässäni. Tokaisinkin, että tekisin mitä vaan, jotta tämä ns. reuma olisi minulla, koska itse tekisin mitä vain saadakseni sen ruotuun tai siis kaikkea muuta kuin menisin tavalliselle paikalliselle suppealle lääkärille joka hoitaa ainoastaan vaivaa eikä syytä.

Alku itkujen jälkeen päätin taistella jäljellä olevien siittiöiden vuoksi ja toivoisin, että lopulta niiden laatu ja määrä saataisiin edes hieman paremmaksi. Saataisiin lopultakin se saamarin perheenlisäys ihan omista ärsyttävistä geeneistä :D Toivoa on niin kauan kunnes se on viety ja sitten varmaan kuolen.

Danish

Vi##u
Tuokaa se Tanskalainen ruskeatukkainen mies jolla on vikkelät pikkuhäntäiset.
Niillä siis jatketaan, kai, ehkä, kenties, en tiedä tai ainakin jos lääkäreiltä kysytään... Ulkoistin sen klimpin mitä olin kasvattanut.

Eilen kun "tilanne" oli päällä niin juteltiin miehen kanssa puhelimessa lyhyesti asiasta, sitten kumpikin pääsi kavereitten kanssa jutulle ja lopulta vielä illalla juteltiin ihan kahdestaan. Mahtavaa, että saatiin asiaa käsiteltyä niin pääsee tästäkin taasen yli. Välillä kun tuntuu että toinen on niin etäinen tai kun ei aina tiedä miten ottaa kaikkiin pimppi ja piikki asioihin mukaan, mitä toisen edes tarvitsee/haluaa tietää. Jos tämänvuotiseen lääkekattoon saisi vielä jotain ympättyä sen pakasteessa oleilevan hepun niin olisi aikasta huippua.

Nyt itketään ja sen jälkeen taas jatketaan eteenpäin. Tätä asiaa jos ei oteta huomioon niin elämä on hyvin, todella hyvin. Tässä vaiheessa en halua tehdä lapsi asiasta pakkomiellettä vaan näillä mennään. Elämässä on onneksi vielä paljon kaikkea muutakin sisältöä ja se kenen kanssa saan jakaa elämäni on maailman parasta. Tämän lapsi asian kautta suhteemme voi paremmin kuin koskaan, olemme oppineet puhumaan asioista emmekä juuri riitele, revimme huumoria rumasta arjesta. Rakastan! Kolmen viikon päästä lähdetään Espanjaan viikon lomalle, ei voisi tulla parempaan ajankohtaan. Siellä saa sitten nauttia ihan luvan kanssa viinilasillinen tai pari. Ei mitään niin huonoa ettei jotain hyvääkin.