Matto alta

Nyt kaikki on periaatteessa taas hyvin, mutta alkuviikosta ei ollut eikä oikeasti olla vieläkään edes selvillä vesillä. Miehen reuma puski taas päätään esille ja nyt olisi varattuna reumaspesialistille aika 18pv. Pelkään sitä tuomiota mitä tulee lääkerintamalla. Se toivo millä olen elänyt pääni sisällä voidaan viedä minulta täysin jos aloitetaan hullu lääkitys ja ne viimeisetkin elävät siittiöitä ovat historiaa. Luulin olevani meistä se joka suhtautuu suopeammin luovuttajan käyttöön, mutta nyt kun asia tulee konkreettisesti lähemmäs en haluakaan kenenkään muun geenejä lapselleni kuin sen (pääsääntöisesti) ihanan (ärsyttävän) miehen joka minulla on.

No ennen reumalääkärin aikaa meillä on aika funktionaaliselle lääkärille jos sieltä löytyisi mitään apua. Tosin toista osapuolta ei edes kiinnostaisi tulla paikalle, mutta lupasi raahautua joten kiitos kun saan vetää kivirekeä perässäni. Tokaisinkin, että tekisin mitä vaan, jotta tämä ns. reuma olisi minulla, koska itse tekisin mitä vain saadakseni sen ruotuun tai siis kaikkea muuta kuin menisin tavalliselle paikalliselle suppealle lääkärille joka hoitaa ainoastaan vaivaa eikä syytä.

Alku itkujen jälkeen päätin taistella jäljellä olevien siittiöiden vuoksi ja toivoisin, että lopulta niiden laatu ja määrä saataisiin edes hieman paremmaksi. Saataisiin lopultakin se saamarin perheenlisäys ihan omista ärsyttävistä geeneistä :D Toivoa on niin kauan kunnes se on viety ja sitten varmaan kuolen.